[23:75]

Ja vaikkapa Me osoittaisimme heille armoa ja poistaisimme heitä ahdistavan vaivan, niin totisesti, he pysyisivät kurittomuudessaan ja sokeasti jatkaisivat vaellustaan.

[23:76]

Olemme jo yllättänyt heidät rangaistuksella, mutta he eivät nöyryyttäneet sydämiänsä Herransa edessä eivätkä myöskään katuneet.

[23:77]

Mutta kun avaamme heille oven suureen tuskaan, niin katso, silloin he joutuvat epätoivoon.

[23:78]

Jumalahan on antanut teille kuulon ja näön ja sydämen. Mutta niukkoja ovat teidän kiitoksenne.

[23:79]

Hän on levittänyt teidät yli maan, ja Hänen luokseen teidät jälleen kootaan.

[23:80]

Hän antaa elämän ja kuoleman, ja Hänestä riippuu yön ja päivän vuorottelu. Ettekö jo ymmärrä?

[23:81]

Päinvastoin, he puhuvat aivan kuten heidän edeltäjänsäkin.

[23:82]

He sanovat: »Kuinka, kun olemme kuolleet ja muuttuneet tomuksi ja luiksi, herätetäänkö meidät silloin taas eloon?

[23:83]

Totisesti, meille on jo aikaisemmin luvattu samaa, kuten muinaisille esi-isillemmekin; nämä ovat pelkkiä muinaistaruja.»

[23:84]

Sano: »Kenelle kuuluu maa ja kaikki, mitä siinä on, vastatkaa, jos tiedätte?»

[23:85]

He vastaavat nyt: »Jumalalle.» »Sano: »Miksi ette sitten ota vaarin?»

[23:86]

Sano edelleen: »Kuka on seitsemän taivaan ja suurimman vallan Herra?»

[23:87]

He vastaavat taas: »Jumalalle kuuluu kaikki tämä.» Sano: »Miksi ette sitten Häntä palvele?»

[23:88]

Sano vielä: »Kenen kädessä on kaiken valtius ja kuka antaa suojaa, vaikka häntä vastaan ei ole mitään suojaa, sanokaa, jos tiedätte.»

[23:89]

He vastaavat taas: »Tämä kuuluu Jumalalle.» Sano: »Kuinka siis voitte olla noin harhautuneita?»